Nerja on täynnä satunnaisesti kesken kaiken yksisuuntaiseksi muuttuvia katuja, aivan liian pieniä parkkipaikkoja ja äärimmäisen tehottomia peltikotteroita joita paikalliset kutsuvat autoiksi. Löysimme vapaan neliömme rantakadulta ja hylkäsimme ilman ikävää Coltin siihen. Hetken aikaa hotellilla hengitettyämme raskaammin kuin normaalisti, lähdimme seikkailemaan tien päälle. Onneksi rouvan puhelimessa on Nokian karttaohjelma, joka ylväästi opasti meidät ulos kyliltä. Tokihan hieman totuttelua vaatii jälleen kerran kikkailla manuaalivaihteisen auton kanssa, sen osoitti mm. parkkipaikalla tehty hieno "näin laitat pakin ilman kytkintä päälle" -toiminta joka keräsi himpun verran huomiota, sekä tietty se käsijarru joka on näemmä tupattu jokaiseen nelirenkaiseen kulkupeliin sekoittamaan lähdöt ja viemään tärkeää tilaa mukitelineiltä.
Vanhanaikaisesti seikkailimme paperikartan kanssa, joka ei muuten osaa itse kertoa, missä paikassa milloinkin olemme. Siispä olemme olleet tänään jossain päin Costa de solin rannikkoa, ehkä sivuuttaneet Sierra Nevadan vuoriston ja mahdollisesti ajaneet jostain todella läheltä Cranadaa. Mutta ainakin varmasti olemme nähneet nyt sekä USA:ssa että Espanjassa olevan Santa Fe:n =) Matkailu avartaa.
Kävimme matkan varrella tankilla jossain syrjäkylän BP:llä jossa oli ummikkoespanjalainen myyjätär huitomassa minulle wc:n sijaintia (joka muuten on tyttöjen helppo kysyä myös espanjaksi: jalat ristiin, hiljaista uikutusta ja hätäinen katse). Sillä aikaa kun minä lauloin vessassa kiitosvirttä, neito tankkasi meidän auton piripintaan ja kyni siitä lystistä Pampulalta vähän reilut 21 euroa. Bensalitra maksaa täällä keskimäärin 1,20 joten edullisesti mennään Suomeen verrattuna. Vähän ennen Nerjan ramppia oli ostoskeskus, jossa kävimme täyttämässä jo ennestään saumojaan ratkovan jääkaapin. Nyt meillä on kalenteri kylmässä; eli siellä on ainakin 5kk, 7kk ja 12kk kuivumassa ollutta kinkkua.. Hiphei ja mies tykkää.
Autolla liikkuminen on moottoriteillä kohtalaisen helppoa, keskinopeus on 100km/h luokkaa ja nopeusrajoitukset muuttuvat todella lyhyin välein. Moottoritien rampit ovat erittäin lyhyitä totuttuihin verrattuina ja tienvarsikahvilat - no ne ovat Espanjalaisia.. Eli matkakaffet jäivät juomatta. Muutenkaan täällä eri juurikaan ruokakaupoissa näy kylmästä myytäviä kahvijuomia ja energiajuomienkin valikoima on huomattavasti suppeampi kuin meillä kotosalla. Mutta jokaisella huoltoasemalla on wc, ja sitähän niihin mennään etsimäänkin =) joten homma toimii juuri niin kuin pitääkin. Ehkä ennen reissua olisi ollut hyvä opiskella edes muutama fraasi kieltä, mutta nythän se on himpun verran myöhäistä.
Nettikahvila on löytynyt tuosta kohtalaisen läheltä rantakadun varrelta. Käytiin ehtoon ratoksi siellä ostamassa TomTomin sivuilta 44 euroa maksanut Iberian kartta.. Sitä ei muuten saa ladattua ilman kaapelia. Mutta onhan se hyvä tulevaisuutta ajatellen, että meillä ehkä on sellainen karttaohjelma, joka saattaa näyttää nämäkin seudut. Siinäpä on sitten kiva päristellä Limingan lakeuksilla ja laskettaa matkaa Nerjan kylään. Tosin mitään varmuutta sen kartan toimivuudesta ei ole, koska navigaattori on kämpillä eikä kumpikaan muistanut sen mallinumeroa. Poistuimme hieman hiiltyneinä paikalta tunnin jälkeen vain huomataksemme, ettei muuten muistettu käydä hotels.com:in sivuilla varaamassa huonetta la-su -yöksi. Perkele. Mutta huomenna kaikki ei voi mennä näin pieleen, eihän?
Tänään Nerjassa on alkaneet jonkun sortin kyläkekkerit ja populaa pitäisi olla kohtalaisen paljon liikenteessä illan pimentyessä. Opas varoittelikin siitä, että todennäköisesti muutamat ravintolat ovat kokonaan suljettu henkilökunnan osallistuessa pirskeisiin, mutta eipä tuota huomannut ihmisten ilmoilla seikkaillessa. Eksyimme (matkojen yhdistävä tekijä) sille karkeloiden "pääkallopaikalle" ja olihan siellä vaikka ja minkälaisia tivolivekottimia ja paljon ihmisiä pitämässä hauskaa. Ihasteltiin tätä paikallisten tyyliä juhlia vauvasta vaariin, kaikilla näytti olevan lystiä eikä humalaisia juurikaan näkynyt missään. Illallinen syötiin ravintolassa, jonka nimestä kumpikaan ei saanut selvää, mutta hemmetin hyvää ruokaa siellä oli! Puoli kahdentoista aikaan palasimme hotellin rauhaan, Pas pikkuriikkiselle - mutta sitäkin lihaisammalle iltapalalle - ja minä nukahtelemaan soffalle, parvekkeelle ja pian myös toivottavasti sänkyyn.
Huomenna lähdemme länteen jos vain tähdet ovat oikeassa asennossa. Pari vuotta sitten Portugalin puolella käydessämme Monte Gordossa oli yksi ravintola joka räjäytti tajunnan valkosipulileivällään, josko sitä vaikka pääsisi käymään siellä asti katsomassa, onko rafla vielä pystyssä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti