On olemassa matkoja - ja sitten on olemassa halpamatkoja. Halpamatkoille lähdetään yleensä lyhyellä varoitusajalla, huomattavan edullisesti ja kiireessä pakaten. Halpamatkalaiset myös saavat yleensä ne paikat, jotka eivät ole muille kelvanneet.
Me olemme näemmä halpamatkalla.. Lentokoneen aivan ikunakuunanakuna viimeisellä penkkirivillä ja ikkunapaikan penkin alla on varmasti rengaskotelo tahi muu möykyrä joka painaa toisen puolen kankun turraksi, pakokaasu katkuaa ja koneen runko notkuu epäilyttävästi. Määränpäässä meitä odottanee se viimeisin mahdollinen huone, mikä hotellista on jäänyt jäljelle. Tuntuukohan Queensin 90% maan alla sijainnut tupakanhajuinen bunkkeri enää tulevan asumuksen jälkeen niin huonolta? Onneksi meillä on kuitenkin (ehkä) vuokra-auto huomisesta alkaen odottamassa, joten tarvittaessa pääsemme pakenemaan paikalta. Visa ei vaan salli mitenkään hulvattomia seikkailumatkoja, mutta eiköhän me yöksi tai pariksi saada rahoitus kuntoon jos maa alkaa polttelemaan jalkojen alla.
Minä koin opiskelun myötä valaistumisen Espoon metsissä parin päivän ajan. Eilen Pas sitten lennähti Helsinkiin, kävimme syömässä Dagmarinkadulla ihanassa pienessä italialaisbistrossa (jonka nimeä en tosin muista) - ja bunkkasimme lentokenttähotellissa yön. Puoli kuuden aikoihin kikkailimme kentälle varautuen jälleen kerran jonottamaan ja ahdistumaan jonottamisesta, mutta kenttä yllätti.. Ulko-ovelta turvatarkastukseen meni alta viisi minuuttia. Vaikka olimme varmasti viimeiset matkan varanneet, saimme koneessa vierekkäiset paikat. Joskus on hyvä olla vanhanaikainen ja kulkea samalla sukunimellä koko ryhmä. En tosin saanut havittelemaani käytäväpaikkaa, mutta tärkeintä on vaan mahtua mukaan koneeseen, saada istuin peffan alle ja alta 100 metrin matka wc:hen ja mahdollisesti parin tunnin päästä pääsemme nauttimaan Espanjan auringonpaisteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti