Loppulaulu

Summa summarum

Istumme lennolla takaisin kotiin Helsinkiin. Ilmassa pitäisi pysytellä vielä noin tunteroinen, sen jälkeen pari tuntia maassa ja ennen yhdeksää Ouluun ja siitä kotiin. Tänä aikana kun olemme olleet poissa, meidän korkeuksilla on kuulemma satanut ensilumi.. Onneksi kuiten autossa on ihan kohtuulliset kesärenkaat, joten eiköhän me ainakin moottoritien osuus päästä hengissä - ja toivottavasti vielä siitäkin eteenpäin.

Kokonaisuutena loma oli ihan onnistunut. Nerja oli paikkana pieni ja kun valittelin ystävälleni puhelimessa sitä, ettei kylässä ole mitään tekemistä hän naureskeli, että adhd-matkailijat eivät normaalisti viivy päivää enempää yhdessä paikassa, joten ei ihme että aika käy pitkäksi. Ja tottahan tuo on.. Se kaikista kovin turistiaika on jo mennyt tältä vuodelta, joten osa paikoista oli kiinni. Lisäksi tämä huono taloudellinen tilanne on koetellut kovalla kädellä eteläistä Espanjaa ja rakennushankkeita on jäädytetty, turismi on pienentynyt ja väestön työttömyys on lähes 20%.

Tietysti huono valmistautuminen matkaan on selitettävissä sillä, ettei meillä ollut juurikaan aikaa ottaa etukäteen selvää paikasta tahi muustakaan tärkeästä. Matka varattiin & maksettiin lauantaina ja minä lähdin tiistaina ensin koulutukseen Espooseen ja siitä sitten torstaina yhdessä retkueelle, siinä välissähän olimme tietty joka päivänä töissä vähintään sen kymmenen tuntia. Mutta ensi reissulle ainakin opittiin se, että mukana on aina oltava: tarpeeksi vessapaperia, nenäliinoja, TOIMIVA navigaattori ja internet-kelpoinen tietokone tahi helvetin hyvä matkaopaskirjanen.

Mitään sellaista erikoista shoppailtavaa vastaan ei kävellyt. Matkamuistomyymälät olivat todella kuivia tähän aikaan vuodesta: auringonpolttamia pyyhkeitä ja t-paitoja, flamenco-mekkoja, heikkolaatuisia kopioita merkkiaurinkolaseista ja puhallettavia vesileluja. Ruoka oli kaupoissa suurin piirtein samoissa hinnoissa kuin Suomessa mutta ravintoloissa syöminen oli huomattavasti edullisempaa kuin kotosalla. Paikalliset viinit olivat halpoja, "paras" pullo cavaa maksoi kuutisen euroa ja muutamalla eurolla sai melkein valita minkä tahansa espanjalaisen viinin kaupasta. Tupakan hinta oli hieman alhaisempi kuin Suomessa, mutta ero ei ollut enää niin dramaattinen kuin mitä aikana ennen eu:ta.

Puolison mielestä parasta reissussa oli ajaminen kapeilla/upeilla/sortuneilla/muuten vaan hurjan pelottavilla maisemareiteillä ja cava. Minä pidin sopivasta lämmöstä (22-24 astetta) ja paikallisista tuoreista hedelmistä jotka tulevat Suomeen vasta muutaman viikon viiveillä. Lukuunottamatta Gibraltarin ostohysteriahetkiä tällä reissulla ei juurikaan käteistä rahaa mennyt kuin ruokaan ja bensaan. Pakomatkan hotellihuoneet otettiin hotels.comin kautta ja Taviran hotelli oli vähän vajaa 70 euroa yö ja Marbellassa viiden tähden hotellin sviitistä täydellä aamiaisella maksettiin reilut 250 euroa yöltä. Autonvuokraus viideksi päiväksi maksoi 97 euroa ja oli joka sentin arvoista. Autolla me pukattiin neljässä päivässä sellaiset 1700km. Huoneistohotelli oli meille ainakin tällä reissulla se paras vaihtoehto, pakomatkan ajaksi sinne jätettiin suurin osa matkatavaroista säilytykseen (myös osa niistä, joita olisi tarvinnut mukana) eikä yhtään aamiaista mennyt "haaskuuseen". Lisäksi tieto siitä, että jos alkaa pahasti puristamaan autoillessa, niin aina on paikka johon palata toi turvallisuuden tunnetta.

Nerjaan tuskin ikävöin toista kertaa käymään, mutta hetken aikaa katseltuani Torremolinoksen elämää, niin tuskin tulen koskaan varsinkaan sinne menemään! Ehkä viisitoista vuotta sitten akkaporukalla olisi tilanne ollut vähän erilainen, mutta enää tuollaiset baarimestat ei jaksa kiinnostaa yhtään. Voi huokaus ja keski-ikä.

---

Kaikki ei muuten aina menekään ihan putkeen. Lento laskeutui vain viisi minuuttia myöhässä illalla kuuden aikaan. Noukimme matkatavarat hihnalta ja läksimme ilmoittautumaan blue1:n Oulun lennolle. Vähän vaille kahdeksan lähdössä ollut lento oli kymmenkunta minuuttia myöhässä teknisen tarkastuksen vuoksi. Pääsimmme pikkuriikkisen odottelun jälkeen koneeseen ja kone kiitoradalle. Siinäpä se lento sitten olikin. Teknisten ongelmien takia kone palasi takaisin asemalle ja matkustajat poistettiin pienen istuttamisen jälkeen perutuksi tuomitulta lennolta. Puolenkymmentä nopeinta sai lipun seuraavalle blue1:n vuorolle, joka lähti pari tuntia myöhemmin. Me ei muuten oltu siinä porukassa..

Ensin venattiin matkatavaroita puolisen tuntia ja sen jälkeen lähdettiin jonottamaan siirtolippuja Finnairin klo 23.59 lähtevälle lennolle. Kun olimme odotelleen vasta tunnin jonossa, niin olimme vapaaehtoisia jäämään kaupunkiin yöksi ja lähtemään vasta aamulennolla takaisin pohjoiseen. Siispä klo 23:n jälkeen kirjauduimme Rantasipiin Blue1:n kustannuksella - matka alkoi ja päättyi nyt sitten juurikin tuolla samalla hotellilla - ehdimme vielä nappaamaan illallisen ennen kuin aloitimme hyvät ja ravitsevat neljän tunnin yöunet..

Bussikuljetus aamun koneelle lähti siihen aikaan kun koneen olisi pitänyt jo nousta ilmaan, eli periaatteessa melkein ajallaan. Ouluun laskeuduttiin puoli yhdeksältä, eli zombiet oli aikalailla tasan 12 tuntia alkuperäisen aikataulun jäljessä. Siispä saimme ajaa suoraan sairaalalle tutkimuksiin (kyseessä oli aiemmin varmistettu aika, eli mitään erikoista terveydentilassa ei matkalla tapahtunut). Muutama tunti myöhemmin vapauduimme sisar hento valkoisen hoivasta ja nyt painamme täyttä höyryä kotia päin. Oma peti ja koera ja sauna on illan suunnitelmat.