Aamulla olimme jälleen kerran nettikahvilan ensimmäiset asiakkaat. Tällä kertaa muistimme mennnä hotels.comin sivuille ja varata seuraavalle yölle huoneen Taviran kaupungista Monte Gordon naapurista. Hotelliyö neljän tähden hotellissa, joka ainakin mainostaa internet-yhteyttä, kustantaa vähän yli 60 euroa. Karttaahan meillä ei ole Taviran kaupungista, mutta eipäs se ole ensimmäinen kerta kun seikkailemme vieraassa paikassa käsikopelolla.
Lähdimme Nerjasta noin yhdentoista aikoihin huristelemaan Malaga-Sevilla-Huelva-Portugali -reissua. Ilmojen haltija oli järjestänyt tälle ajelulle hyvinkin vaihtelevat olosuhteet; välistä aurinko porotti kovin kuumasti ja pahasti, hetkittäin taas vettä tuli kuin saavista kaataen ja Coltin lasinpyyhkijät viuhtoivat ylikierroksilla. Sevillaa ohittaessamme auton lämpömittari herjasi 24 astetta, mutta sateessa lämpö tippui 18 asteeseen, eli ihan siedettävää keliä näin lokakuuksi =)
Maisemat muuttuivat rannikon vuoristoista länsi-Espanjan kauniisiin kukkuloihin ja tasankoihin. Edelleenkin lähes kaikki viljelykelpoinen maa on täynnä pensaikkoja, ilmeisesti jonkun sortin sitrushedelmää, viiniä ja oliiveja ainakin kasvaa näillä seuduilla. Lisäksi kaupoissa on mainostettu paikallisia mangoja. Autoja on ollut liikenteessä kohtalaisen vähän, ainakin Portugalin suuntaan ja ajelu sujui sadekuurojen ulkopuolella varsin jouhevasti 120km/h nopeudella.
Löysimme hotelliin jälleen kerran hiukan harhailtuamme. Onneksi rouvan kännykän ulkomaiden datasiirtokiintiö ei ole vielä tullut aivan täyteen, joten Nokian kartat opasti meidät melkein perille asti. Tokihan kriittisillä hetkillä joku valopää päätti soittaa ja karttaohjelma meni sekaisin, mutta kelattuamme hetken vauhtia kylillä pääsimme hotellin viereiseen parkkiin ja sen myötä huoneeseen helpottamaan elämää. Kovin pitkään emme jääneet Taviran kaupungista nauttimaan vaan suuntasimme auton keulan Monte Gordoon ja siellä olevaan La Mamma-pizzeriaan.
Minua on siunattu oikein kauniilla, fiksulla ja hyvälla lauluäänellä varustetulla miehellä jonka seurassa jokainen päivä on ilo! Prkle ja se oli oikeassa tuon pizzerian nimestä. Mutta eiköhän me jotain saada taas inttämisen aiheeksi ja sillä kertaa minä aion olla oikeassa! (kuten niiiin monta kertaa aiemminkin)
Ruokaa kannatti muistella kolme vuotta, tosin aluksi alahuuli venähti polviin ja silmäkulmaan nousi kyynel kun ovessa oli suljettu-kyltti. Onneksi se komeampi, urheampi, Sodankylän telinevoimistelijamestari vm. 80 ja monilahjakas puolisoni tajusi, että Portugalissa kello on tunnin vähemmän kuin Espanjassa ja palasimme kupla otsassa tunnin päästä saman oven taakse norkoilemaan. Valkosipulilla ja juustolla täytetty leipä vei kielen ja nälän mennessään, eikä pääruoassakaan ollut sanan sijaa valittamiselle. Jos ikunakuunanakuna kukaan tuttu (tahi vaikka tuntemattomatkin kelpaa) menee siihen paikkaan ja lentää suoraan Suomeen takaisin, minä voin käydä hakemassa Helsingin kentältä tuota leipää! Ruoan jälkeen lyllersimme takaisin parkkipaikalle, jossa iloinen punainen noin likimäärin porche odotteli. Mahassa kävi ruokailun päälle sellainen möyrintä, että saattaapi olla jonkun sortin kulinaristin alku kasvamassa kyydissä, sille ei varmaan kelpaa äidinmaitokaan ilman suolaa ja hippusta pippuria. =)
Palasimme pimeää rantatietä takaisin Taviraan ja hotellille. Nyt on tarkoitus lähteä hiihtelemään tuonne ala-aulaan jossa wlan toimii tunnin kolmella eurolla... Pitää päästä päivittämään facebook ja katselemaan huomista hotellia. Vaikka kello ei ole täällä kuin puoli yhdeksän, me olisimme valmiit jo nukkumahommiin - on ollut pitkä päivä. Mutta onneksi meitä odottaa aamulla valmis aamiainen ja yön ajaksi tarpeeksi jääteetä ja pullovettä, oli hieman suolainen tuo iltapala.
Näillä näkymin heilahdamme huomenna Marbellaan joten kilometrejä tulee ehkä himpun verran vähemmän kuin tänään, mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi päästäkseen bongaamaan miljonääriäidit luonnollisessa ympäristössään. Tai sitten ei..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti